Einon huoneessa

Einon unien aikaan puuhastelen usein kodin pienten yksityiskohtien kimpussa. Tämän hetken suosikkikohteeni on lastenhuoneen sipisteleminen. Oikeastaan Einolla ei ole omaa huonetta, mutta jokin aika sitten raivasimme hänelle entiseen tietokonenurkkaukseen oman kulman. Hoitopöydän lisäksi nurkkauksessa on nojatuoli yöimetyksiä ja tulevia iltasatuhetkiä varten, laatikosto vaatteille, leluarkku ja hylly kirjoja sekä pikkuesineitä varten. Kulmaus täydentyy aina ajan myötä, nyt sen täyttävät nimiäislahjat ja muistot Sirnihtän kesämökiltä. Kattoon on Niko askarrellut punaiseksi maalaamansa lennokin. Marimekon Räsymatto-kankaasta valmistetut verhot siirsin keittiöstä mummon pitsiverhojen tieltä.

Vaikka Eino ei ole vielä lähelläkään leikki-ikää, on hänellä ainakin puitteet kunnossa saavuttaa se. Värikkäät esineet kuitenkin kiinnostavat poikaa, vaippaa vaihdettaessa hän ihmettelee virikkeitä ympärillään. Nyt kolmen kuukauden iässä myös leikkimatto jaksaa viihdyttää, kaaresta roikkuvien härpäkkeiden parissa kuluu jo pitkiä pätkiä päivän mittaan. On tärkeää, että tavaroilla on tarinansa ja tehtävänsä, siksi monet huoneen esineistä ja leluista ovatkin muistoja omasta lapsuudestani. Merkittävää on myös se, että uusia hankintoja emme ole tehneet kirjahyllyä lukuun ottamatta. Kaikki on vanhaa, kierrätettyä tai lahjaksi saatua. Nyt huoneen kokonaiskuva on siisti ja tarkoin harkittu, mutta kunhan leikkiminen toden teolla alkaa, saamme nähdä että äidin hallitut kokonaisuudet saavat kyytiä.

Värikkäitä muistoja

Mummon neuloma merimiesnuttu

Leluarkku Sirnihtän aitasta ja tyyny sukulaisilta

Nimiäislahja enolta

Vanha kunnon Leevi

Lapanen ja D-tipat

Tuttu naama jo vuosien takaa

Suuri eläinkirja - suurempi kuin Eino itse


Nalle juhlavalmiudessa