Raskauden autuudesta ja ihanuudesta

Jotta en aivan unohtaisi miksi vielä alkusyksystä 2010 vannoin, että en ryhdy tähän enää koskaan, on ehkä hyvä kirjoittaa ylös muutama katkeransuolainen muisto ”Hugon” matkan alkuajoista. Raskautta sitä kokemattomille kuvataan usein pumpulimaisena ilmiönä. Raskaustestimainoksissa valkoiseen pellavaan pukeutunut nainen silittelee kauniisti pyöristyvää vatsaansa ja hehkuu onnea. Raskauspahoinvoinnista puhutaan, kuin se olisi vain muutama sievä yökkäys herkullisen ja ravitsevan aamiaisen jälkeen. Raskaana oleva nainen on säteilevä ja säyseä ilmestys, joka joogaa auringon noustessa raskauden loppumetreille saakka ja pistää välillä poskeensa kokonaisen purkillisen pistaasijäätelöä.

Netin keskustelupalstoja selaillessa paljastuu päinvastainen ja tietysti myös hieman kärjistetty todellisuus. Väsymystä, turvotusta ja nesteiden kertymistä, suonikohjuja, peräpukamia ja rakettimaista painonnousua. Hormonituotannon täydellistä sekoittumista, raivokohtauksia ja ärsyyntymistä, iho-ongelmia ja liiallista karvankasvua. Migreeniä, kolotuksia, seksuaalista haluttomuutta tai vastaavasti hillittömiä haluja. Hengästymistä ja hengenahdistusta, toistuvia flunssia ja tukkoisuutta, selkävaivoja, liikuntarajoitteisuutta ja vessassa ravaamista. Virtsankarkailua, närästystä, pohjatonta nälkää, outoja mielitekoja ja kramppeja ympäri kehoa. Levottomia jalkoja, unettomuutta ja tuskaista oloa. Siinä muutamia esimerkkejä raskaudenaikaisista inhottavuuksista, joista ainakin kumppani ja neuvolatäti saavat kuulla kyllästymiseen asti. Sattuipa näistä vaivoista muutama myös omalle kohdalleni.

Pahoinvointi

Aamupahoinvoinniksi kutsutun ilmiön rinnastaisin mieluummin kaameaan krapulaan. Se alkaa aamulla eikä suinkaan pääty lounastuntiin vaan jatkuu sitkeästi kolme kuukautta, joidenkin onnettomien kohdalla pidempäänkin. Välillä pahoinvointi häviää päiväksi pariksi palatakseen jälleen kahta kauheampana. 

On melko nöyryyttävää yökkäillä työmatkalla ruuhkaisessa aamubussissa ynnä muilla julkisilla paikoilla. Työnantajallekin on kiusallista selitellä huonovointisuuttaan, kun lounassalaattia näykkiessä joutuu syöksymään pönttöä halailemaan vähintään kolme kertaa. Ympärillä oleva maailma muuttuu vihamieliseksi pahojen hajujen viidakoksi ja välillä kanssaeläjille tulee töksäytettyä suorat sanat haisevasta hengityksestä tai kaljahuuruista. 3B-ratikan spurgutkin saavat osansa, sillä mikään tuoksuyhdistelmä ei hivele raskauspahoinvoinnista kärsivän hajuaistia paremmin kuin vanhan viinan, hien ja tupakan yhteislemu. 

Keittiöstä on pysyttävä kaukana ja etenkin jääkaapille meneminen jo ajatustasolla saattaa herättää herkän oksennusrefleksin. Erävoitto on se, kun saa 15 millilitraa mehua pysymään sisällään ennen puoltapäivää ja jos iltaan mennessä on saanut nielaistua muutaman suupalan, niin voi sanoa jo olevansa voiton puolella. Jos aikaisemmin on voinut kehua olleensa kaikkiruokainen niin nyt voi kehua sillä, että ruokavalio koostuu jaffasta ja Domino-kekseistä.

Kaikista ikävintä on huono omatunto vauvan ravinnonsaannista. Alkuraskauden terveellisestä ja foolihappopitoisesta ruokavaliosta on turha uneksiakaan, kun syöminen on muuttunut taisteluksi oksennusrefleksiä vastaan. Unohda siis pakastimessa lojuvat raikkaat marjat ja hedelmätiskien eksoottiset vitamiinipommit. On syötävä sitä mikä milloinkin menee alas - olkoon se sitten kuinka rasvaista, suolaista tai epäterveellistä tahansa. Raskauspahoinvoinnista kärsivillä pitäisi olla käytettävissään oma kantaja ja yksityiskokki - tai vähintään hajuja neutralisoiva happinaamari.

Raivopäisyys

Raskauden autuuksiin kuuluu oleellisesti myös kyyti hormonikarusellissä. Raivokohtaukset seuraavat toisiaan, nalkutus yltyy välillä jälkikäteen ajateltuna jopa humoristisiin mittasuhteisiin ja kodin ilma-alassa saattaa välillä lennellä erinäisiä esineitä ilkeyksistä puhumattakaan. Stressinsietokyky laskee miinuksen puolelle ja joskus tuntuu tarpeelliselta pirauttaa kunnon itkut, kun mies on laittanut vessapaperirullan ylösalaisin telineeseensä tai asetellut pyykit väärällä tavalla kuivumaan. 

Noita-akkamaisuudesta tulee helposti pysyvä luonteenpiirre ja kaikenlaiset loukkaavat piikittelyt kanavoituvat etenkin kumppaniin, joka sopivasti sattuu olemaan paikalla kun oikein kiukuttaa. Jotta puoliso ei alkaisi epäillä naisellaan jakautunutta persoonallisuutta, hänelle olisi hyvä lykätä luettavaksi jokin opus, jonka nimessä esiintyvät sanat nainen, raskaus ja hormonit. Meidän hormonihyrrien kannattaa olla varuillaan myös raskauden jälkeen, sillä synnytyksen jälkeisen masennuksen riski on korkeampi kuin lauhkeammilla odottajilla.

Oudot mieliteot

Isäni kertoman mukaan joku raskaana oleva olisi halunnut pistää poskeensa rakennuslaastia. Nam! Klassisiin raskausajan himoihin liittyy olennaisesti pakastealtaallinen jäätelöä tai salmiakki ja suolakurkut, tietysti samalla lautasella. Oleellista ei välttämättä ole se mitä tekee mieli vaan se, kuinka pohjattomasti jotakin halajaa. Kun tekee mieli porkkanoita, ei ole mitenkään tavatonta että niitä tekee mieli popsia kerralla säkillinen.

Omalla kohdallani mieliteot eivät ole koskeneet niinkään ruoka-aineita vaan tiettyjä "tuoksuja". Jo muutaman kuukauden ajan olen nimittäin tuoksutellut mielelläni erilaisten autotallien ja maakellareiden hajuja. Jos bensan, öljyn, polttopuupinojen, maalien ja kostean betonin yhdistelmästä olisi kehitelty hajuvesi, olisin taatusti hamstrannut ja lotrannut sitä. (Kertokaa jos törmäätte sellaiseen!) 

Pesänrakennusvimma

Vähemmän inhottaviin vatsankasvattamisen sivuoireisiin kuuluu loppuaikojen pesänrakennusvietti. Kun äitiyslomalainen on saanut tarpeeksi unta ja kyllästynyt sohvalla lojumiseen, voi suuri touhuaminen alkaa! 

Tietyn väriseksi tuunattu pinnasänky on pedattu valmiiksi sotilaallisen siististi mankeloiduilla lakanoilla, puolison sukkalaatikko on järjestelty uuteen uskoon ja kylpyhuoneen silikonipinnoitteet on kuurattu hammasharjalla vitivalkoisiksi. Kevättä kohden talvivaatteet on pesty ja pakattu seuraavaa kylmää kautta odottamaan, kukkien mullat ja ruukut on vaihdettu, verhoja venkslattu edestakaisin ja kellarikomero järjestelty. Vauvalle on hankittu kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tarkan markan periaatteella, perheen rahankäyttö on syynätty paatunuttakin tilintarkastajaa tyydyttävällä tavalla ja kaiken varalle on hankittu hinta-sisältösuhteeltaan markkinoiden paras vauvavakuutus. Baby showerit ja nimijuhlat on suunniteltu valmiiksi viimeistä piirtoa myöten ja valokuva-albumiprojekti on saanut hieman epärealistiset mittasuhteet. 

"O-ou..", toteaa työssä käyvä kumppani ja tunnollisesti hieroo tulevan äidin turvonneita jalkoja ja siivoamisesta kipeytynyttä selkää. Myönnetään, välillä menee hieman liioittelun puolelle. Siksi otankin nyt torkut ja lepään loppupäivän laakereillani.