Ensin ajattelin, että haen uutta työtä. Silmäilin työpaikkailmoituksia ja laadin muutaman hakemuksen. "Tällä kertaa valintamme ei kohdistunut Sinuun". Tehokas, oma-aloitteinen, joustava. Moniosaaja, järjestelmäorientoitunut ja synnynnäinen organisoija. Onko tämän päivän työelämä tarkoitettu ihmistä vai rahaa varten? Tee työtä, tarkista eläkekertymäsi ja kuole.
Ylös kello puoli seitsemän, kiirehdin bussiin, tunnin kuluttua avaan työkoneen pikapuuroa lusikoiden. Hotkin lounasta, tuijotan lukuja ja ruutua. Iltapäivästä hörpin kahvia ja pitelen istumisesta ärtynyttä vatsaani. Kotimatkalla ruuhkabussissa on ahdasta ja päätä kivistää. Kotona valonpilkahdus; ovella vastaan juoksevan kaksivuotiaan rutistus. Miehen myönteinen elämänasenne valaa minuunkin uskoa. Teen tätä täysillä, mutta sydän on jossain muualla.
Niinpä hain opiskelijakortin, kävin läpi kurssit, jotka roikkuvat tekemättöminä ja laadin suunnitelman. Palkkatyötäkin on kymmenisen tuntia viikossa, ainakin toistaiseksi. Tässä samalla ehti tulla syksy, kaunein minkä muistan. Eilen haravoitiin pihaa, Eino hihkui riemusta kottikärrykyydissä. Nyt on aikaa lukea sanomalehti ajatuksella, uppoutua kirjaan ja keskittyä keittämään teetä. Palautua omaksi itseksi.
Epämääräisyys on välillä hyvästä. Lue mun blogista, miten loppuelämän selkeä päämäärä voi myös olla ahdistavaa. Eli tsemppiä! :)
VastaaPoista